Do dii. Veivattiin siis taas kaasarin säätöjä parempaan kuosiin alkuviikosta, ja ihmeen kaupalla Esteri soi meille perjantaille ihan mukavan ratakelin, vaikka lämpö ei kyllä luita rikkonut. Päivän huippulämmöt oli noin 14 astetta.
Ajaminen oli ihan mukavaa tällä kertaa. Kaasarin säädöt toimi sillai, että keskialue oli kärsinyt vähän, mutta yläkerta tuntuis olevan kunnossa. Tämän huomas hyvin mutkasta lähtiessä, kun kerrankin sain perän irti ja melkein high siderit kahvilan mutkaa edeltävästä vasemmasta mutkasta. Keskialue kun ei oikein vääntäny ja sitten pienellä kaasun lisäyksellä tehot pompsahtaa niin miestä viedään. No mutta vielä kun jaksaa kertaalleen veivata kaasarit auki ja siirtää neulaa yhellä pykälällä niin eiköhän se siitä.
Tässä Toni lähössä radalle.
Ajo tosiaan kulki suht hyvin, sillä molemmat teki oman ennätyksen samalla ajalla 1:21. Vielä olis muutama sekunti suomen kärkeen kurottavaa ;)
Sitten puuttuikin onnetar peliin ja huomattiin ketjuja tarkistaessa, että ei perkele eturattaan mutteri on auki. Miten voi olla mahdollista? No lähempi tarkastelu paljasti, että kierteethän siitä mutterista oli korkannu. Siihenpä sitten loppui ajot. No aina ei voi voittaa.
Meitsi ruuvaamassa...
Rami oli tullut Oulusta kesän viimeiselle ratakeikalle. Kovaahan tuo näyttää hornettikin radalla kulkevan.
Pojjat kattelee ajolinjoja kahvilanmutkaan kilvettömällä suskalla ajaneen herrasmiehen opastuksella.
Että se siitä sitten. Toivottavasti Esteri soisi vielä kelejä tälle syksyä ja mielellään sellaiselle päivälle, että pääsisi vielä kerran vääntään.
